Oletko koskaan oikeasti pysähtynyt miettinyt muurahaisia? Minä olen ja suosittelen vahvasti kaikille. Ne ovat upeita eläimiä. Myös ahkeria ja väsymättömiä kuten tavataan sanoa, mutta ennen kaikkea ihmeellisen fiksuja ja vähintään yhden blogitekstin arvoisia.

Yksittäinen muurahainen on lähes huomaamaton, yksinkertaisen oloinen ötökkä. Mutta yhdessä tuhannet muurahaiset muodostavat jotain paljon suurempaa kuin osiensa summan – itse asiassa yhden älykkään eliön, joka toimii kuin näkymättömän suunnitelman ohjaamana. Pesä täytyy rakentaa ja jokainen tietää tehtävänsä. Kukaan ei hae kunniaa. Kukaan ei toimi kokonaisuutta vastaan. Yhteinen tavoite menee yksilön edelle ja juuri siksi kokonaisuus on vahva. Ja pesähän rakentuu.

Luonnossa yhteistyö ei ole trendisana tai strateginen valinta. Se on elinehto. Ihmisten projekteissa se on usein se ratkaiseva tekijä, joka erottaa hyvän erinomaisesta.

Erinomainen tapahtuma ei synny yhdestä vahvasta tekijästä. Se syntyy selkeästä suunnasta ja jaetusta vastuusta. Hyvä projektinjohto ei tarkoita kontrollia jokaiseen yksityiskohtaan asti, vaan kykyä kirkastaa tavoite niin, että jokainen tietää, miksi tätä tehdään. Kun “miksi” on yhteinen, “miten” alkaa löytää muotonsa.

Olemme kaikki nähneet tilanteita, joissa aikataulu kiristyy, paine kasvaa ja epätoivottuja yllätyksiäkin sattuu. Juuri näissä hetkissä yhteistyön laatu mitataan. Etsitäänkö syyllisiä – vai pysähdytäänkö yhdessä kysymään: mikä on tämän projektin ydin? Mikä on se kokemus, joka halutaan synnyttää? Mistä pidämme kiinni viimeiseen asti?

Kun suunta on yhteinen, päätöksenteko selkiytyy. Keskustelu muuttuu rakentavaksi. Kukaan ei toimi kokonaisuutta vastaan, vaan kaikki liikkuvat kohti yhteistä päämäärää.

Paraskaan projektinjohto ei yksin kanna kokonaisuutta. Yhteistyö on aina kaksisuuntaista. Onnistuminen vaatii myös asiakkaan rohkeutta olla avoin – sanoa ääneen tavoitteet, reunaehdot ja joskus epävarmuudetkin. Se vaatii luottamusta jakaa tietoa ajoissa ja halua käydä myös ne keskustelut, jotka eivät ole kaikkein helpoimpia. Kun avoimuus on molemminpuolista, syntyy tila, jossa voidaan tehdä parempia ratkaisuja kuin kumpikaan yksin tekisi.

Hyvä projektinjohto ei tarkoita kontrollia jokaiseen yksityiskohtaan asti, vaan kykyä kirkastaa tavoite niin, että jokainen tietää, miksi tätä tehdään.

Tapahtuma ilman yhteistyötä ei ole tapahtuma. Se on irrallisten osien kokoelma.

Yhteistyössä on lopulta kyse kyvystä asettaa yhteinen tavoite etusijalle myös silloin, kun paine kasvaa. Siitä, että jokainen tekee oman osuutensa huolellisesti ja luottaa siihen, että muut tekevät omansa. Kun huomio siirtyy oman aseman varmistamisesta kokonaisuuden rakentamiseen, syntyy jotain vakaampaa ja kestävämpää kuin yksittäiset suoritukset.

Muurahaiset eivät tee yhdessä siksi, että se näyttäisi hyvältä ulospäin. Ne tekevät yhdessä, koska se on ainoa tapa rakentaa jotain, mikä kestää.

Ja ehkä juuri siinä onkin ajatus, johon on syytä pysähtyä.

Aiemmin kuvailin yhteistyötä tekijänä, joka erottaa hyvän erinomaisesta. Mutta mitä enemmän yhteistyön käsitettä mietin, sitä selkeämmin se on tapahtumalle – aivan kuten muurahaisillekin – elinehto.

Tapahtuma ilman yhteistyötä ei ole tapahtuma. Se on irrallisten osien kokoelma. Ohjelmaa ilman rytmiä. Tekniikkaa ilman tarkoitusta. Viestintää ilman yhteistä sävyä. Jokainen osa voi olla yksinään hyvä, mutta ilman yhteistä suuntaa ne eivät muodosta eheää kokemusta.

Luonnossa muurahaispesä ei rakennu, jos yksilöt lakkaavat toimimasta yhdessä.
Tapahtumassa kokonaisuus ei kanna, jos tieto ei liiku, vastuu ei jakaudu tai tavoite ei ole yhteinen.

Yhteistyö ei ole monimutkainen malli. Se on yhteinen suunta, avoimuus ja rohkeus asettaa kokonaisuus oman edun edelle. Kun se toteutuu, syntyy projekteja, jotka eivät ainoastaan täytä tavoitteita – vaan ylittävät ne.

Ollaan enemmän muurahaisiksi.