Muuttuva yritysympäristö pakottaa ajattelemaan asioita uudesta näkökulmasta ja kaikkia kuluja seurataan nyt ehkä kriittisemmin kuin koskaan. Näennäisesti saattaa tuntua, että tällä optimoimisen aikakaudella kannattaa karsia esimerkiksi henkilöstön kesäjuhlista tai pikkujouluista. Perinteiden vaalimisella on kuitenkin monia hyötyjä työyhteisöissä ja yhteisöissä ylipäätään.

Puolisoni väitteli valtiotieteiden tohtoriksi jokunen vuosi sitten ja perinteeseen kuuluu tohtoripromootio, joka järjestetään joka viides vuosi. Juhlallisuuksien juuret juontavat 1600-luvulle asti ja juhla on pysynyt jokseenkin muuttumattomana halki historian. Monipäiväisessä tapahtumassa noudatetaan tarkkoja rituaaleja, pukukoodia ja protokollaa. Juhlamenoihin kuuluu itse promootioaktin lisäksi miekanhiontaa shampanjalla, illallisia, puheita, yhteinen retki sekä yölliseen kulkueeseen päättyvät tanssiaiset.

Halusin tottakai lähteä aveciksi tähän tärkeään rituaaliin, jolla puolisoni saa oikeuden tohtorin hattuun ja totuuden puolustamisen symboliksi valmistettuun miekkaan. En kuitenkaan ole mikään juhlapukuihiminen. En itseasiassa usko, että olen koskaan ennen pukeutunut iltapukuun. Olen myös alle 160 senttimetriä pitkä, joten vuokrapuvun metsästys tuotti hieman hikikarpaloita. Puolivälissä aloin jo miettiä, onko tässä mitään järkeä. Mutta kun näin tämän kaiken tapahtumassa, ymmärsin täysin, mistä oli kysymys: perinteistä ja niiden vaalimisesta, visuaalisesta yhteneväisyydestä sekä yhteenkuuluvuudesta.

Mutta kun näin tämän kaiken tapahtumassa, ymmärsin täysin, mistä oli kysymys: perinteistä ja niiden vaalimisesta, visuaalisesta yhteneväisyydestä sekä yhteenkuuluvuudesta.

Vuodesta toiseen suoritettavat palkitsemiset, tunnustukset, kohtaamiset, tanssit, ruokailut, etkot ja jatkot lisäävät yhteisön hyvinvointia.

Yhteiset rituaalit luovat yhteenkuuluvuuden ja pysyvyyden tunnetta. Kohtaamisessa tapahtuu aina jotain, mitä ei voi jakaa intrassa tai digitaalisella markkinointialustalla: osallistujat luovat oman kuplan, jossa syntyy inside-vitsejä sekä kohtaamiseen liittyviä keskusteluja ennen ja jälkeen tapahtumaa (esim. mitä aiot laittaa päälle, mennäänkö samalla kyydillä, puheenpitäjä sanoi jotain hassua tai oletko kuullut tästä esiintyjästä ennen?).

Vuodesta toiseen suoritettavat palkitsemiset, tunnustukset, kohtaamiset, tanssit, ruokailut, etkot ja jatkot lisäävät yhteisön hyvinvointia. Perinteet lisäävät turvallisuuden tunnetta ja yhteenkuuluvuutta, arjen tauot lisäävät työhyvinvointia ja virkistävät, ympäristön ennakoitavuus paranee ja yhteisissä tavoissa yrityskulttuuri sekä yhteinen identiteetti vahvistuvat.

En ole itse tippaakaan akateeminen, ja olen oppinut jossain määrin “puhumaan tutkijaa” vain puolisoni kautta. Koin silti todella vahvaa yhteenkuuluvuutta promootiomenoissa. Tämä yhteenkuuluvuus syntyi niistä toinen toistaan hämmentävämmistä rituaaleista ja niiden herättämistä keskusteluista sekä totutusta vahvasti poikkeavasta pukeutumiskoodista. Minulle tämä jaettu kokemus oli elämys, jonka vain paikalla olleet pystyvät keskenään jakamaan.

Muistetaan siis tapahtumia suunniteltaessa sanomallisen tavoitteen lisäksi pohtia myös sitä, kuinka jaetusta kokemuksesta tehdään matka yhdessä muiden kanssa. Ja ennen kaikkea – pidetään jatkuvassa murroksessa olevassa työelämässä tutuista perinteistä kiinni!